
Se ei ole isovaarin vanha, hopeinen taskukello, mutta toimii hyvänä korvikkeena siihen asti kunnes isäni suostuu koiranpentumaisiin aneluihini ja luovuttaa sukuaarteen minulle.. Vinkki, vinkki.

Kirjoittanut annukka klo 16.49
Tunnisteet: Rakkaat esineet
4 kommenttia:
ihana on! :>
Enya, eikös ookin! :) Mutta se isovaarin vanha taskukello vasta hieno onkin! ;)
liekö tuo kellon taustalla oleva kuvio jotenkin tunnusomainen kaikille korukelloille, multa löytyy nimittäin identtinen pronssisena :o se on jostain 70-luvulta, mutta tuo samainen kuviointi on eksynyt myös viime kuussa BikBokista ostamaani riipukseen ja olen kovasti kummissani tapahtuneesta...
sannero, todennäköisesti, tuokin on siis ihan ketjuliikekamaa - ovat varmasti kopioineet suoraan niistä aidoista aarteista :) Mutta oikein nättejä kyllä nuokin, ei valittamista! :)
Lähetä kommentti